Kappas kun tuli pitkä tauko postausten väliin. Ollu vähän ohjelmaa mm. seikkailua
mestoissa missä Stu ollut ainut länkkäri ja kukaan ei väännä ingrrissin kieltä ja oikeestaan tiedä mistään mitään. Sen lisäks luuri teki tepposet ja hyppäs veke taskusta kesken kakspyöräsellä syöttämisen ja tottakai wifin metsästys on oma haasteensa. Seuraavaksi seuraa LYHYT recap häppeningeistä koska nyt chillaan Balilla ja ei vaan JAKSA dataa läppärillä ;)
Stoori alkaa Sumatran Bukittinggistä josta hyppään Javan saarelle ja käyn läpi koko Javan setit yhdellä kertaa.
EPISODE 1, BUKITTINGGI
Facebookistakin tutun eeppisen 16 timman selviytymisen jälkeen (mikäli kukaan enää muistaa :D) saatoin vihdoin laskea jalat Bukittinggin kaduille. Matkassa oli itseni lisäksi enää D-boy sillä jäsen Sascha vaihtoi matkalippunsa A-luokasta B-luokkaan ja siirtyi majailemaan Balille tyttöystävänsä saavuttua Saksan maalta tälle puolen palloa. Upeet pari viikkoa oli ja ei muuta ku onnea tulevaan!
Bukittinggi oli oikein kiva pieni kaupunki jonka lähellä sijaitsee kaksi kohtalaisen kokosta kukkulaa joista toinen sattuu olemaan Sumatran aktiivisin volkaano elikkäs tulivuori. Sanomattakin selvää että sinne oli päästävä. Buukattiin kyydit mäelle ja takasin erään kuppilan pitäjältä jossa oltiin nautiskeltu jokunen ateria. Yllätykseksemme tämä kaveri ilmoitti vähän ajan päästä että voisi liittyä remmiin. Yleensä jengi kipuaa mäelle telttojen kera ja yöpyy siellä mukanaan oppaat mutta me oltiin menossa Dylanin kanssa kahdestaan joten ehkä tää halus lähteä kattelee ettei eksyttäs. No mikäs siinä, ilmanen opas ei kait se pahasta ole.
Ilta ysin maissa lähettiin huristeleen autolla kohti kukkulaa. Olin vähä epävarma ajankohdasta sillä mun mielestä tollasen kukkulan vallottaa iisisti kolmessa neljässä timmassa mutta jos nyt lähdetään trekkaamaan jo 10 maissa ja auringonnousu on puoli kuuden maissa niin nämäkin inssin aivot osas ynnätä että nyt on aikataulussa etunojaa vähän liikaa! Ei tarvinnu kuitenkaan kauaa kipuamista harrastaa kun tämän lokaalin heebon hengitys alko kuulostaa samalta kun yrittäs puhaltaa ilmapalloon ilmaa. Siinä samalla hoksasin tämän etunojan aikataulussa. Välillä pelkäsin oikeesti että kohta hirttää jollain koneisto mutta niin sitä vaan mentiin diisselimoottorin lailla laiskasti mutta varmasti eteenpäin.
 |
| Taukopaikalla vähän lepiä ja homma jatkuu. |
Mutta voi että kun sinne ylös päästiin niin oli kyllä mahtava olo! Vaikka oli vielä pimeää niin jotakin siinä kuun ja tähtien valon avulla näki. Perkeleellinen kraateri josta tuprutti savua ja me tallusteltiin siinä reunalla. Arskan ensikajastus alkoi näkyä taivaankannella joten kivuttiin kraaterin vieressä olevan nyppylän päälle ja siitä sitten nautiskelimme tätä aivan uskomattoman upeaa näkyä! En edes yritä kirjottaa mimmonen fiilis tällä pojalla oli kun auringonnousun myötä koko komeus ja kaikki ympärillä oleva avautuu sun silmille.
 |
| Oh bless the sun! |
 |
| Oh bless the views! |
 |
| Mordorimainen kuva kraaterin savuista. |
12h oli kulunut lähdöstä kun retkikunta saapui takaisin lähtöportille. Nälkä oli suurempi kuin sudella kolmessa pienessä porsaassa joten ensitöikseni kiskaisin nuudelit naamioon viereisestä kioskista. Guest houselle päästyämme maistui kyllä uni. Seuraavana päivänä olikin jo kyyti varattu Padangiin josta oli lento Jaavan puolelle Jakartaan. Näin siis heitimme hyvästit Sumatran saarelle.
EPISODE 2, JAKARTA
Tiesin jo etukäteen että Jakartassa ei kauaa jaksa homehtua joten ensitöikseni lähdin varailemaan junalippua Yoguakartaan. Tunkua oli junaan siihen malliin että executive lippu irtosi vasta parin päivän päähän mutta ei se nyt niin paha ole. Tuleepahan nyt sit nähtyä Jakarta.
Ja kyllähän täällä loppupeleissä viihtyikin jotenkin. Parasta oli mennä haahuilemaan D-boyn kanssa loputtoman oloiseen tai siis oikeesti LOPUTTOMAAN ostoskeskuskompleksiin. Tai näitähän oli vielä kaksi vierekkäin.
 |
| Pari näppärää autoo ostarilla. |
 |
| Roundabout. |
Parin turvatarkastusportin jälkeen joissa ei kyllä laitteen piippauksista huolimatta mitään tehty olit sisällä keskuksessa. Ei mennyt kauaan kun tajusin että tältäkö mahtaa muurahaisesta tuntua muurahaiskeossa. Käytävää ja liukuporrasta meni jos minnekin. Vaan mistähän se kuningatar mahtaa löytyä? No se löytyi muistaakseni west mallista ja kerroksesta 7. Kerrosta ylempää kuin pizzeria jossa nautin piiiiitkästä aikaa hawaii pizzan. Oi että! Ja kyseessähän oli siis peliluola! Ladattiin Dylanin kanssa rupiat pelikorttiin ja alettiin viihtyä. Viihdyttiin siinä määrin, että meinattiin myöhästyä uusimmasta Mission Impossible leffasta johon oltiin ostettu liput aiemmin. Matkalla teatteriin nähtiin mainos jossa leffasalissa oli penkkien sijasta koko tila täynnä parisänkyjä. Harmiksemme meidän leffasali oli normaali, ei siis sänkyjä. Jalkatilaa oli kyllä paremmin kun soomen elokuvanäyttämöissä, hyvä! Oli kyllä harvinaisen outoa nähä hollywood kamaa monen viikon jälkeen. Ja vielä hassummalle tuntu leffan jälkeen kun astui salista ulos. Ainiin, ollaan Jakartassa. Leffan aikana unohti täysin olevansa reissussa :D
 |
| Ostarin sisustus oli hieeeman erillaista tasoa mitä Suomessa. Näytti oikeestaa siltä ku ois ollu minikaupungissa. |
Siinäpä se Jakarta oli. Ainiin otettiin paikallisesta beer gardenista juoksubisset. Tosin vahingossa. Täällä kun ei valuutalla ole tapana vaihtaa omistajaa vasta kun safkat on syöty ja juomat juotu. Näin länkkärinä ja baarissa olessa se nyt vaan unohtu ja käveltiin bissejen jälkeen pokkana ovesta vaan ulos, hups. Vahinko oli jo tapahtunut, ei palattu sisään maksamaan. Anteeksi.
 |
| Old Batavian alue jossa hauskoja juttuja. |
 |
| Tämä on silta. Taiteellinen silta. |
EPISODE 3, YOGUAKARTA
Jogja kuten kivasti travelleriskenessä sanotaan oli jo viihtyisämpi mesta edelliseen verrattuna. Täällä suoritin visa extensionin neljälle lisäviikolle. Netistä lukemani perusteella toimenpide veisi 3 päivää mutta ilmeisesti poikkeuksiakin on koska tapahtumakulku oli seuraava:
Päivä 1. Astele immiin ja ojenna passi, kopio passista sekä kopio tekaistusta maastapoistumislipusta, täytä henkilötietokaavake ja kirjoita lyhyt selostus mitä aiot tehdä ja miksi haluat jatkaa viisumia. Lopuksi muista hymyillä. HUOM. Jos shortsin lahkeet eivät ole riittävän pitkät, virkamies ottaa kyllä dokkarit vastaan mutta tämän jälkeen kävelyttää ovelle, osoittaa kädellä taulua jossa kielletään shortsien käyttö ja ojentaa dokkarit takaisin. Lähdin housuostoksille. Tuntia myöhemmin paperit kelpasi.
Päivä 2. Nauti nähtävyyksistä.
Päivä 3. Astele oikeassa varustuksessa immiin. Maksa viisumi sekä anna sormenjäljet sekä valokuvauta pärstäsi. Kysy tässä vaiheessa voiko iltapäivästä tulla hakemaan passin kuten netistä saanut lukea. Vastauksen kuultuasi kiroile mielessäsi koska seuraavalle aamulle varattu dösälippu täytyy nyt vaihtaa myöhempään.
Päivä 4. Astele immiin shortseissa ihan vaan vittuillaksesi. Huomaa virkamiehen vaeltava katse ja nappaa passi messiin ja häivy.
Immin konttori sijatsee sopivasti öbout 40min matkan päässä Jogjan ytimestä eli dösä tuli tutuksi. Onneks piletti tähän laitteeseen makso vaan 3000rp laaki eli ei mitään!
 |
| Päkhiinäää! |
 |
| Save the nature! |
Immin konttorin lisäksi kävin tsekkaamassa auringonnousun Bodoburun temppelillä sekä vastapainoksi auringonlaskun Prambanan temppeleillä. Prambana oli makea. Auringonlaskun jälkeen astelin viereiseen ala carte buffaan nauttimaan mahan täydeltä herkkuja. 92 000rp oli aivan järkyttävä summa safkasta ku yleensä maksan siitä 8000-30 000rp mut hei, 6 egee niistä mätöistä. Ei mitään!
Tämän jälkeen astelin elämäni ensimmäistä kertaa baletti esitykseen, wtf!!? Kyllä. Ramayana ballett, annos paikallista korkeakulttuuria. Viihdyttävä 2 ja puoltuntinen. Enemmänkin se oli musikaalinen tanssi/näytelmä kun baletti mutta ehkä se on täällä erillaista. Tarinassa kilpailtiin tottakai neitokaisesta ja lavalla saatoit nähdä valkoisen apinamies Hanumanin lisäksi ihmislinnun sekä oikeeta tulta. Viihdyttävä pläjäys kruunasi Jogjakartan.
 |
| Borobudur |
 |
| Noiden pyöreiden kivikasojen sisältä löyty tällasia. |
 |
| Menikö ny vasemman puoleinen ihan putkee? |
 |
| Prambanan. |
 |
| Same same but different. |
 |
| Ramayana ballet. Kivasti taustalla temppelit. |
EPISODE 4, DIENG PLATEU - SEMARANG
Ylämaalle matka vei. 2000 metrissä sijaitseva Dieng “Abode the Gods” oli seuraava kohde. Sattupa olemaan indonesialaisilla juhlaviikonloppu juuri kun astelin sinne sillä itsenäisyyspäivä oli aivan ovella. Ilmeisesti Dieng on paikallisten suosiossa sillä sain koputella parikytä ovea läpi ennenkuin majapaikka irtosi. Rahat loppu, automaatti näytti erorria ja majatalo maksoi maltaita. Täytyi kutistaa suunniteltu kahden päivän visiitti yhteen tehokkaaseen päivään, no problemo! Kello herätti 0300 sharp ja lähdin kipuamaan kohti gunung Praun huippua. Parisataa metriä ennen huippua selvisi, että paikalliset haluaa kanssa nähdä auringonnousun. Sen verta monta oli menijää ja hidasta sellasta, että viimisessä parissa sadassa metrissä taisi mennä yhtä kauan mitä olin tallonut tähän pisteeseen. Vähän siinä sitten ohittelin että ehdin ajoissa huipulle. Nyppyllä olikin kaksi huippua ja vahingossa talsin sille epävirallisemmalle mikä oli onni koska siellä oli paljon vähemmän sakkia. Sai nauttia näkymistä rauhassa. No tämän jälkeen sitten takas majataloon ja pari timmaa unta jonka jälkeen kipaisin eräälle jorpakolle sekä kuumille mutalähteille.
 |
| Huipulla juhlimassa 70 vuotiasta Indonesiaa kera auringonnousu! |
En tiedä mitä nappeja ainoat näkemäni länkkärit oli edellisenä iltana ottanu kun kyselin neuvoa nähtävyyksille ja he kertovat, että kävellen et ainakaan jaksa mennä. Skoba parempi. Kävelin jorpakolle 15min ja mutapläntille toiset 15min. Joo o. Neuvoa kyselin länkkäreiltä siksi että täällä ei KUKAAN osannut inggrissiä. Englanti indoiksi.
 |
| Vihreä jorpakko oli nätti. |
 |
| Paikallista agrikulttuuria. |
 |
| Erä mutapainia? Ehkä vähän liian hottia. |
Jotenkin sain siinä päivän aikana sotkettua itseni paikallisdösään Wonosoboon josta luvattiin dösäkyyti Jeparaan. Toisin kävi. Matka loppui Semaranggiin keskelle motaria josta kuski huikkas “No bas Jepara”. Eihä siinä. Google auki hodlaa metsästämään. Oli pimeetä ja pelotti. Valjastin ojeck kuskin viemään mut Jalan Kauman nimiselle kadulle. Pitäs löytyä majapaikkaa. Onneksi tsekkailin google mapsista missä mennään koska kuski ei aluksi vienyt haluamaani kohteeseen. Pari minsaa inttämistä ja kyllä se kyyti sitten irtos. No Kaumanilta löysin 2 majapaikkaa. Toinen täynnä ja toinen liian kallis hotelli. Siinä sitten hoomoilasena tallustin pitkin aika epämääräisen olosia katuja. Oli pimeetä ja pelotti. Paikalliset juhli itsenäisyyspäivää ja eräällä pikkukujalla ystävällisesti neuvottiin tekemään uukkari. OK! Jostain keskeltä gettoa löysin sitten “sopivan”, ainakin sopivan hintaisen yösijan. Lähiwarungista nuudelit naamaan ja peiton alle. Mun huone ilmeisesti toiminut bordellina koska löysin sieltä ladattuja kortsuja :D Naijs. Onneks majatalon isäntä oli avulias ja heitti mut seuraavana päivänä ihan ilmatteeks dösärille. Huh, pääsin pois täältä :D
 |
| Kaunista... |
EPISODE 5 - KARIMUNJAWA
Googlesta löysin tällasen kivan saariryhmän nimeltä Karimunjawa. Jeparan kaupungista parin timman fastferry kyydin päässä oleva paratiisi. Toistaiseksi hieman tuntematon mesta joten atmosfääri oli mukavan lungi täällä. Todella pieni kylä pääsaarella. Jotta reissu ei kävisi tylsäksi niin täällä hukkasin sen perkeleen luurin heti ekana iltana. Oli orpo olo ja tämän jälkeen ei ajastakaan ollut tietoa koska rannekelloa en omista. Mutta mitäpä sillä ajalla niin väliä varsinkin kun päädyttiin majatalon muutaman muun heebon kanssa että nyt lähdetään seikkailemaan vierussaarilla. Seasky Karimunjawan Jon oli avainhenkilö joka valjasti meidät venekuskilla ja telttailutarvikkeilla. Lähdettiin siis aivan skutsiin saarille joilla ei ollut KETÄÄN MUITA. Ahhhh… Nämä saaret pidän törkeästi salaisuutena mutta jos sinä rakas lukija haluat niille päästä niin saavut Karimunjawalle, menet Jonin puheille ja sanot “rat pack trip to haunted islands” niin jo alkaa tapahtua. Tämä saarikierros nimettiin siis meidän mukaan koska kukaan ei ollut aikaisemmin tätä tehnyt. NICE!
Oli kyllä eeppinen reissu. Mukana oli mm. nuolipyssy kalojen pyydystämiseen.
Botskikyyti Karimunjawalta takasin Jeparaan oli kun olis vuoristoradassa ollut. Merenkäynti oli kovaa ja varmaan puolet matkustajista purjosi jossain vaiheessa muovipusseihin. Istuin vielä laivan etuosassa kolmanness rivissä mutta kokeneena merikarhuna tällanen ei paljon mun mahassa tuntunut. Nautin Karate Kid leffasta.
 |
| Mangroves |
 |
| Ensimmäinen saarikohteemme. Nättiä! |
 |
| Vähä auringonlasku fiilistelyy |
 |
| Vähä kahvin teko hommia. |
 |
| Vähä fiilistelyy taas. |
 |
| Ei hitto et joutuu fiilistelee. |
EPISODE 6 - MALANG
Jepara ei paljon napostellut joten laivan kolahtaessa satamaan äkkiä etsimään dösää Malangiin. Välietappi kohti tulisia vuoria. Malangissa viereähtikin kolmisen päivää koska tulin taas kipeeksi ja yritin parannella itseäni ennen trekkejä. Täältä metsästin myös erään lokaalin avulla itelleni uuden luurin, Oppo merkkisen halvan paskan. Ensimmäinen yö Malangissa tuli myös vietettyä tämän paikallisen veljen Galihin porukoiden olohuoneen lattialla koska yödösä jätti taas keskelle ei mitään ja ilman luuria mulla ei ollut tuon taivaallista tietoa missä olen. Onneks tämä Galih oli samassa dösässä ja seivas mut. Mukava perhe, äippä teki kivat aamupalat ja jonkun herkullisen teeseoksen mun kurkulle. Kiitokset!
Malangissa tuli pyörittyä vaan ympyrää ja tapettua aikaa.
 |
| Angkot eli paikallinen minidösä. Thyyyning! |
 |
| Panzerwagen |
 |
| Lintumarketin antimia |
EPISODE 7 - BROMO & KAWAH IJEN
Ei se flunssa lähtenyt mutta aika oli liikkua taas. Mentaliteetti tee itse ja säästä oli taas ajatuksena. Bromo ja Ijen tourit maksoivat ihan vitullisia määriä rupioita, että niihin en koskenutkaan. Dösällä Tumpangiin josta jatkoyhteys Cemoro Lawangiin, Bromon juureen. Vuan eipä onnistu. Tie kuulemma poikki mutta “halvalla” 250 000 jeepillä sinne pääsisi. No en ota. Dösä takas Malangiin ja uuteen dösään kohti Probolinggoa. Tumpangin kautta olisin halunnut mennä koska siellä kuulemma tooodella nätit maisemat. No nyt olin Probossa ja taas ihmetellään miten pääsis Cemoro Lawangiin. Minidösä liikkuu mutta vain jos dösä on täynnä eli 15 matkaajaa. Tunti venattiin ja ei mihinkään. Onneks meitä oli edes kuusi ihmistä joten ostettiin minidösämatka kuuteen pekkaan. Johtajan elkein puhuin alea tarjoten tupakkia ja snakefruittia. Tällä se matka sitten irtosi avot. Kello taisi lyödä ilta kasi kun saavuttiin Bromon juurelle Cemoroon. Dösäkuskin taloon majotuttiin koska huoneet irtos ihan ok hintaan verrattuna oikeisiin majataloihin. Dösämies rupes tietty tämän jälkeen kauppaamaan toodella halpaa 300 000 rupian jeeppitouria ensin auringonnousua katsomaan kukkulla ja tämän jälkeen Bromon kraaterile. Muut tarttu syöttiin, minä en. Tai tartuin puoliksi. Illalla piti maksaa 150k etumaksua pääsylippua varten joka on turisteille 217 000 mutta tämä saa kuulemma alennuksella liput. En ymmärrä miksi koska varsin hyvin ne offiserit tietää että turreille ne menee. No enivei nyt mulla oli 150 000 maksettuna mutta kuitti 300 000 tourista. Aamulla heräsin ennen muita ja lähdin tallaamaan ite kohti kukkulaa. Otin 10 000 rupian skobakyydiin koska vielä flunssa. Näin auringonnousun todella kivasta paikasta. Samalla katsoin hieman ylemmäs jossa sadat ihmiset jeeppeinensä tuskasteli kuka saa parhaimman näköalapaikan.
 |
| Cemoro Lawang näköalapaikalta katottuna |
 |
| Mighty Bromo. Taustalla Semeru, Javan korkein tulivuori. |
 |
| Been there! |
Tämän jälkeen 20 000 rupiaa ja skoba vei mut läpi parin kilometrin hiekka-aavikon Bromon kraaterille. Portilla oli pysäytys jossa vaadittiin ostamaan tämä 217 000rp lippu. Näytin kuittia ja vahti sano OK. Nauratti. Bromon kraateri on aktiivinen tulivuori ja kivasti se tupruttikin savua ja kraateri jyrisi melko kuuluvasti koko ajan. Hieno kokemus. Majapaikassa olin ennen muita ja ennenkaikkea vähemmän rahaa tuhlanneena. Haha!
 |
| Sand Valley eli matkalla kraaterille. Taustalla mäki josta ihailtiin auringonnousua. |
 |
| Kraateri |
Nukkumahommia tässä välissä ei ehdinyt harrastaa koska halusin nopeasti pois (etten tapaa tätä oletettavasti vihaista jeeppityyppiä) sillä seuraaava kohde oli Banyuwangin kaupungin vieressä sijatseva Kawah Ijen ja halusin sinne ajoissa.
No koko päivä siinä kuitenkin vierähti että sinne päästiin. Majapaikka löytyi iisisti parin muun kanssamatkustajan kera. Majapaikan mies rupesi mainostamaan Ijen kyytiä ja rupesimme makustelemaan, että onko meillä voimia tehdä kahta yötä peräkkäin tällanen tulivuorirykäisy. Päätettiin että on. Tällä kertaa otimme järkätyn jeeppikyydin koska tulivuoren luokse ei tosiaan kulje julkiset ja skoban vuokrausta emme löytäneet. Mukana oli myös opas mutta mua ei opashommat nappaa joten kuljin omaa tahtia.
 |
| Jengi matkalla kraaterin reunalta alas järvelle ja rikin louhintamestoille |
Ijen on mahtava paikka. Kraaterissa on järvi ja sen äärellä työmiehet kaivelelee rikkiä ja kantaa näitä perkeleen painavia nyssäköitä sitten mäkeä ylös. Rikkisavut oli todella tujut. Menin keskellä tätä möhnää tarkastelemaan sinisiä liekkejä mitkä syntyy kun rikki palaa. Itku tuli siellä savun keskellä vaikka kaasunaamari oli päässä. Paikalliset hengittelee tätä myrkkyä ilman suojia samalla kun kaivelee. Erillaiset työskentelyolosuhteet ku mulla työmaakopissa! Kuulosti kyllä ilkeelle miten jengi yski kun kantoi taakkoja mäkeä ylös. Ilosen olosia ne kuitenkin oli kun kuviin suostu poseraamaan.
 |
| Blue flames! |
 |
| Tuolla savujen keskellä olin |
 |
| Artistic |
 |
| Been there! |
 |
| Työmiehet tauolla |
Että tällasta! Nyt sijaintina siis Bali. Kerrotaan tästä lisää kun kerrottavaa kertyy. Tänks!
